Joskus kuitenki tulee hetki jollon tuntuu, että oon yrittäny jaksaa liian kauan. Tämmönen hetki tuli viikko sitte keskiviikko iltana. Olin just sinä päivänä tehny matikan kokeen ja sillon ku sitä tein niin mulla oli tosi luottavainen fiilis että tää meni tosi hyvin. No sit sain sen illalla takasi (se koe oli siis abitti koe eli sähkönen koe) ja no sit se ei mennykkään ihan niin ku odotin. Se ehkä laukas sen että kaikki se stressi ja purkautumattomat tunteet tuli kaikki siinä hetkessä ja hajosin ihan totaallisesti. Sit olin menossa nukkumaan joskus yhentoista jälkeen, mutta kaikki ajatukset vaan pyöri päässä enkä saanu nukuttua. Sit tuli ajatus, että tekis mieli lähteä kävelemään kirkolle, ja niin mä sit nousin sängystä ja lähin sinne kirkolle. Päädyin siis kirkolla istuskelemaan puol kahltetoista. Ja tiiättäkö mitä, se oli paras päähänpisto ikinä. Se rauhotti ja autto ku sai viettää hetken ihan rauhassa Taivaan Isän kanssa kirkolla.
Jokaisella tulee joskus hetkiä jolloin ei vaan jaksa. Tekee mieli luovuttaa ja antaa periksi. Silloinkin kun on kaikista vaikeinta niin Jumala kulkee sun kanssa ja kantaa sua. Jumala ei jätä sua koskaan yksin, hän kulkee sun kanssa niin ylä- ku alamäetkin. Sun pitää vaan luottaa!
1.Pietarin kirje 5:7 "ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen"."
Oot upea ja arvokas juuri noin!
Elämä ei ole hattaraa, mutta onneksi rinnalla on Voittaja, Jeesus Kristus!
Siunattua loppu viikkoa just sulle!
<3: Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti